Aje­lin tuos­sa päi­vä­nä erää­nä Tiu­ra­jär­ven­tie­tä Äkäs­lom­po­los­sa, kun kes­kel­lä ajo­väy­lää sat­tui sei­so­maan poro. Se­hän nyt ei tä­hän ai­kaan vuo­des­ta ole mi­ten­kään ih­meel­lis­tä, mut­ta täl­lä po­rol­la oli sel­väs­ti jo­kin hom­ma me­neil­lään. Ohi ei pääs­syt, jo­ten jäin siis sii­hen ih­met­te­le­mään, et­tä mitä au­to­ni keu­lan edes­sä oi­kein mah­taa ta­pah­tua. En­sin kat­se­lin, et­tä poro rap­sut­taa joko sar­vel­la kyl­ke­ään tai ta­ka­ja­lan sor­kil­laan sar­vea. Näyt­ti kui­ten­kin sil­tä, et­tä sar­vi ei osu­nut oi­kein min­ne­kään ei­kä sen puo­leen sor­kat­kaan.