Hei te kolme umpihan­ki­kelk­kailijaa!

Olin rei­lu viik­ko sit­ten rat­sas­ta­mas­sa omal­la he­vo­sel­la­ni ja yk­sin. Läh­din Ko­ni­jän­käl­tä Äkäs­lom­po­los­ta met­sän kaut­ta Muo­ni­on suun­taan. Rat­sas­tus­reit­ti ris­te­ää moot­to­ri­kelk­ka­rei­tin kans­sa. Yli­tin kelk­ka­rei­tin ja jat­koin mat­kaa­ni. Sen jäl­keen al­koi kuu­lua use­am­man kel­kan huu­toa. Rei­til­tä ää­net ei­vät tul­leet, nyt re­vi­tel­tiin um­pi­han­ges­sa. Ja mi­käs sii­nä räl­lä­tes­sä – mah­ta­vaa, peh­me­ää puu­te­ri­ki­nos­ta met­sän täy­del­tä. Et­te kui­ten­kaan näh­neet mi­nua tai he­vos­ta­ni, joka pa­nii­kis­sa et­si pa­ko­reit­tiä. Oli­pa myös ajel­tu rat­sas­tus­reit­tien yli. Kel­kan jäl­keen rat­sas­tus­rei­til­le jää kova pin­ta­ker­ros. Kun pin­ta yön ai­ka­na jää­tyy ja seu­raa­va­na päi­vä­nä he­vo­sen jal­ka hu­mah­taa sii­tä läpi, ol­laan her­käs­ti tur­val­laan maas­sa ja pol­lel­la jal­ka poik­ki. Suo­sit­te­li­sin en­si ker­ral­la aja­maan siel­lä, mis­sä se on sal­lit­tua.

Terv. ni­mim. Pas­ka­hal­vaus he­vo­sen se­läs­sä

Yl­lä ole­van lu­ki­ja­kir­jeen kir­joi­tin minä – kos­ka se ta­pah­tui oi­ke­as­ti ja kos­ka tämä oli ai­noa so­pi­va leh­ti, jon­ne lä­het­tää juu­ri tämä lu­ki­ja­kir­je.

Moni moot­to­ri­kelk­kai­li­ja tun­tuu ajat­te­le­van, et­tä Yl­läs­jär­vi on moot­to­ri­kelk­kai­li­joi­den mek­ka ja Äkäs­lom­po­lo jo­tain päin­vas­tais­ta. Rei­teis­sä ei ole moi­tit­ta­vaa kum­man­kaan puo­len tun­tu­ria, mut­ta Äkäs­lom­po­los­sa lii­ken­ne­jär­jes­te­lyt on­tu­vat. Tan­kil­le ajo on han­ka­laa ei­kä Muo­ni­on suun­nas­ta pää­se ky­läl­le kuin kier­tä­mäl­lä pit­kän sii­vun Ku­e­rin kaut­ta. Mök­ki­a­lu­eil­ta­kaan ei ole kä­te­viä siir­ty­mä­reit­te­jä kelk­ka­rei­teil­le.

Ja kun jär­jes­te­lyt on­tu­vat, läh­tee myös joi­den­kin kelk­kai­li­joi­den mie­li on­tu­maan: ko­e­taan hy­väk­syt­tä­väk­si rat­kais­ta on­gel­ma aja­mal­la kä­ve­ly­teil­lä ja pen­koil­la. Vauh­ti­kin so­vi­te­taan sel­lai­sek­si, et­tei ku­kaan vain eh­di moit­ti­maan.

Po­lii­si kyl­lä sa­kot­taa, jos sat­tuu ole­maan näil­lä seu­tu­vil­la. Har­vem­min on.

Ei­kä se um­pi­han­ges­sa ja met­sän sii­mek­ses­sä­kään ole niin, et­tä mis­sä vain on sal­lit­tua su­hail­la. Nä­mä­kään kol­me kelk­kai­li­jaa tus­kin edes hok­sa­si­vat ai­heut­ta­maan­sa hait­taa.

On­nek­si ky­sees­sä olin kui­ten­kin vain minä, ei­kä ryh­mä rat­sas­tu­sy­rit­tä­jän asi­ak­kai­ta. Heis­tä mo­net ovat en­si ker­taa he­vo­sen se­läs­sä.

Olen it­se­kin moot­to­ri­kelk­kail­lut. En pal­joa, mut­ta sen ver­ran, et­tä tie­dän, et­tä se on pi­run haus­kaa. Sa­moin on rat­sas­ta­mi­nen, hiih­tä­mi­nen, pyö­räi­ly, kä­ve­ly ja kaik­ki muu­kin ur­hei­lu ja lii­kun­ta. Olen sii­nä suh­tees­sa se­ka­käyt­tä­jä.

Oli­si­ko­han siis mah­dol­lis­ta pi­tää haus­kaa ja sa­mal­la huo­mi­oi­da mui­den la­jien haus­kan­pi­tä­jät? On­nek­si kyse on yleen­sä vain yk­sit­täi­sis­tä ka­pi­nal­li­sis­ta, mut­ta har­mi, et­tä muu­ta­ma omia sään­tö­jään laa­ti­va mus­taa mui­den­kin kelk­kai­li­joi­den mai­neen.

Moot­to­ri­kelk­kai­li­jat ovat erit­täin ter­ve­tul­lei­ta Yl­läk­sel­le ja mo­lem­piin tun­tu­ri­ky­liin. Äkäs­lom­po­los­sa moot­to­ri­kelk­kai­li­joi­den kul­kua on yri­tet­ty pa­ran­taa niin kau­an kuin muis­tan. Va­li­tet­ta­van hi­das­ta­han se on ol­lut.

Vii­me ke­vää­nä Si­vu­lan­tiel­tä jat­ket­tiin kelk­ka­reit­tiä Tun­tu­rin­tien kyl­keen, sii­tä pel­lon lai­taa myö­ten jo­ku­sen met­rin ja tien yli koh­ti kaup­paa. Pie­ni hyvä rat­kai­su se­kin – iso­ja odo­tel­les­sa.

Rat­kai­su­ja on teh­tä­vä myös kel­kan ra­tin ta­ka­na, ja nii­tä teh­des­sä kus­ki toi­vot­ta­vas­ti ai­na miet­tii muu­ta­kin kuin oman me­no­pe­lin­sä he­vos­voi­mia.

Pöpö poikineen lomakavereina

Tois­tem­me huo­mi­oi­mi­nen ei kos­ke vain rei­teil­lä kul­ke­mis­ta. Mat­kai­lu ja lo­ma­kau­det saa­vat ih­mi­set liik­keel­le, ja sa­mal­la reis­saa­vat tau­dit.

Pe­rin­teis­ten kau­si-inf­lu­ens­so­jen ja vat­sa­tau­tien li­säk­si ko­ro­na­vi­rus le­vi­ää nyt ku­lo­val­ke­an ta­voin.

Suo­mes­ta on löy­ty­nyt tä­hän men­nes­sä yk­si ta­paus ja juu­ri La­pis­ta. Sai­ras­tu­nut kii­na­lais­nai­nen on toi­pu­nut ja ko­tiu­tet­tu La­pin kes­kus­sai­raa­las­ta.

Mi­ten ko­ro­na­vi­rus vai­kut­taa La­pin mat­kai­luun tai laa­jem­min maa­il­man­ta­lou­teen, näh­dään vas­ta myö­hem­min. Hys­te­ri­aa on tur­ha täs­sä vai­hees­sa liet­soa.

Jo­kai­nen mat­kai­li­ja voi vai­kut­taa pö­pö­jen le­vi­ä­mi­seen huo­leh­ti­mal­la hy­gie­ni­as­ta. Muis­ta pes­tä kä­siä, ja jos sai­ras­tat ho­tel­lis­sa tai mö­kis­sä, in­foa ma­joit­ta­jaa­si, jot­ta sai­ras­ta­mi­nen osa­taan huo­mi­oi­da sii­vouk­ses­sa.

Satu Ren­ko

Yl­läk­sel­lä 6.2.2020