Tarpeellinen aikalisä Ylläksen osayleis­kaa­va­työhön

Yl­läk­sen osa­y­leis­kaa­van uu­dis­ta­mi­ses­sa on pää­tet­ty ve­tää hen­keä. Ta­voit­tee­na oli saa­da kaa­va val­tuus­toon jo ke­vään ai­ka­na. Nyt täh­täin on siir­ret­ty syk­syyn. Tar­koi­tuk­se­na on en­sin kes­kit­tyä Yl­läs III -ko­ko­nais­ke­hit­tä­mis­suun­ni­tel­man te­ke­mi­seen.

Osa­y­leis­kaa­van uu­dis­ta­mi­nen ei ole mi­kään pie­ni pro­ses­si. Se käyn­nis­tet­tiin jo ke­säl­lä 2020. Ko­ko­nais­ke­hit­tä­mis­suun­ni­tel­maa ryh­dyt­tiin laa­ti­maan sa­maan ai­kaan.

Työ­pa­jo­jen jäl­keen, vii­me syk­sy­nä, Kel­lok­kaan au­di­to­ri­os­sa esi­tel­tiin sekä ke­hit­tä­mis­suun­ni­tel­ma et­tä en­sim­mäi­nen ver­sio uu­des­ta kaa­vas­ta. Yl­läs III:ssa oli nos­tet­tu läh­tö­koh­dik­si kol­me kan­ta­vaa pe­ri­aa­tet­ta: pai­kal­li­suus, ve­to­voi­ma ja kes­tä­vyys. Kes­kei­se­nä aja­tuk­se­na oli tun­tu­ri­ky­lien ky­lä­mäi­syys, jos­ta pi­det­täi­siin kiin­ni tii­vis­tä­mäl­lä ra­ken­ta­mis­ta.

Sil­ti mo­nel­la he­rä­si huo­li. Oli­vat­ko kau­niit lau­seet ris­ti­rii­das­sa to­del­li­suu­den kans­sa? Kaa­va­mer­kin­nät ei­vät vas­tan­neet ny­kyi­siin tar­pei­siin. Suu­rim­mat on­gel­mat kul­mi­noi­tui­vat van­haan, jo vuon­na 2008 pää­tet­tyyn 50 000 pe­ti­pai­kan ta­voit­tee­seen, jos­ta kun­ta syys­tä tai toi­ses­ta on ha­lun­nut jää­rä­päi­ses­ti pi­tää kiin­ni Yl­läs III:ssa.

Pe­ti­paik­ko­ja Yl­läk­sel­lä on ny­kyi­sel­lään noin puo­let vii­den­tois­ta vuo­den ta­kai­ses­ta ta­voit­tees­ta, ja sil­ti inf­ra laa­haa pa­has­ti jäl­jes­sä kas­va­van alu­een tar­peis­ta. Mis­sä ovat kai­va­tut pyö­rä­tiet, lii­kun­ta- ja har­ras­tus­pai­kat, nuo­ri­son va­paa-ajan­ti­lat? En­tä asun­not? Jos mök­ke­jä kaa­voi­te­taan li­sää, myös pal­ve­lui­den pi­tää kas­vaa. Kun pal­ve­lut kas­va­vat, tar­vi­taan li­sää työn­te­ki­jöi­tä, ja jot­ta saa­daan työn­te­ki­jöi­tä, heil­le ja hei­dän per­heil­leen pi­tää ol­la asun­to­ja. Ja taas tar­vi­taan li­sää pal­ve­lu­ja ja suu­rem­pia kou­lu­ja ja päi­vä­ko­te­ja.

Yl­läs III:n oh­jaus­ryh­mäs­sä on mat­kas­sa Yl­läk­sen alu­een asuk­kai­ta, yrit­tä­jiä ja iso­jen yri­tys­ten ni­me­ä­miä edus­ta­jia. He tie­tä­vät, mitä Yl­läs tar­vit­see ja he myös ovat sa­no­neet sen ää­neen ker­ta toi­sen­sa jäl­keen. Pe­ti­paik­ka­mää­rän kas­vat­ta­mi­nen eli käy­tän­nös­sä mök­ki- ja oma­ko­ti­ta­lo­tont­ti­maan kaa­voit­ta­mi­nen ei rat­kai­se pal­ve­lu­a­lan työn­te­ki­jöi­den asun­to-on­gel­maa, oh­jaus­ryh­mä ko­ros­taa.

Vies­ti oh­jaus­ryh­mäs­tä on ol­lut koko ajan sama: nä­en­näi­ses­ti mei­dät osal­lis­te­taan, mut­ta mei­tä ei kuun­nel­la. Oh­jaus­ryh­mäl­lä ei ole pää­tän­tä­val­taa, pää­tök­set teh­dään kun­nan­hal­li­tuk­ses­sa ja -val­tuus­tos­sa.

Vie­lä viik­ko sit­ten kun­ta tie­dot­ti, et­tä suun­ni­tel­ma ja kaa­va on ta­voit­tee­na saat­taa lop­puun ke­vään ai­ka­na. Oh­jaus­ryh­mä oli huo­lis­saan. Mitä te­koa on kaa­val­la, joka ei vas­taa ke­hit­tä­mis­suun­ni­tel­man tar­pei­siin? Mi­hin kaa­va pe­rus­tuu, kun ei ole ke­hit­tä­mis­suun­ni­tel­maa?

Kun­ta­lii­tol­ta lai­nat­tu­na: ”Hyvä eli­nym­pä­ris­tö luo poh­jan asuk­kai­den ar­jel­le ja pe­rus­tar­pei­den tyy­dyt­tä­mi­sel­le. Se tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den asu­mi­seen, pal­ve­lui­den käyt­tä­mi­seen, työs­sä­käyn­tiin, ul­koi­luun, har­ras­tuk­siin, mut­ta myös le­poon ja yk­si­tyi­syy­teen. Laa­du­kas eli­nym­pä­ris­tö on ve­to­voi­mai­nen niin asuk­kail­le kuin yrit­tä­jil­le­kin. Eli­nym­pä­ris­tön ke­hit­tä­mi­ses­sä par­haat tu­lok­set saa­vu­te­taan kun­ta­lai­sia kuun­nel­len kaa­voi­tuk­sen, ra­ken­nus­val­von­nan, ym­pä­ris­tö­suo­je­lun ja ym­pä­ris­tö­ter­vey­den yh­teis­työl­lä.”

Yl­lä ole­van ta­voit­ta­mi­sek­si Yl­läk­sel­lä tar­vi­taan pal­jon muu­ta­kin kuin li­sää mök­ke­jä.

Osa­y­leis­kaa­van alu­eel­la elä­viä ja yrit­tä­viä kuun­nel­len ke­hit­tä­mis­suun­ni­tel­mas­ta ja kaa­vas­ta voi­si saa­da lois­ta­vat. Nii­den laa­ti­mi­nen­kin voi­si ol­la par­haim­mil­laan to­del­li­nen kun­nan ja mat­kai­lu­a­lu­een yh­teis­työn­näy­te, ei map­pi öö­hön pää­ty­vä pak­ko­pul­la.

Kun­nan­hal­li­tuk­sen täl­lä vii­kol­la te­ke­mä pää­tös ai­ka­li­säs­tä – vaik­ka­kin vain pie­nes­tä – on hyvä.