Vähintä mitä voimme tehdä, on ottaa opiksi

Vuo­den alus­sa ta­pah­tui se, mitä on joka tal­vi pe­lät­ty: lu­mi­vyö­ry vaa­ti uh­re­ja. Hiih­to­va­el­luk­sel­la ol­leet äi­ti ja poi­ka oli­vat pää­ty­neet huo­nos­sa sääs­sä vää­rään paik­kaan. Seu­rauk­set oli­vat koh­ta­lok­kaat.

Edel­li­nen kuo­le­maan joh­ta­nut lu­mi­vyö­ry ta­pah­tui Suo­mes­sa Uts­jo­en Ai­li­gas-tun­tu­ril­la 20 vuot­ta sit­ten. Pal­lak­sen Py­hä­ku­ru, jos­sa on­net­to­muus nyt ta­pah­tui, tun­ne­taan vyö­ry­herk­kä­nä alu­ee­na. Se, mik­si äi­ti ja poi­ka sin­ne jou­tui­vat, oli seu­raus­ta epä­on­ni­sis­ta va­lin­nois­ta ää­rim­mäi­sis­sä olo­suh­teis­sa. Nii­tä on tur­ha spe­ku­loi­da.

On­net­to­muus oli val­ta­va tra­ge­dia, jos­ta uu­ti­soi­tiin isos­ti val­ta­kun­nan me­di­ois­sa. Ei­kä tie­don le­vi­ä­mi­nen huo­no asia ol­lut, päin­vas­toin. Ken­ties ym­mär­rys luon­non ar­vaa­mat­to­muut­ta ja olo­suh­tei­ta koh­taan kas­vaa.

Olen vuo­sien saa­tos­sa kir­joit­ta­nut lu­kui­sia jut­tu­ja sekä kesä- et­tä tal­vi­ret­kei­lys­tä. Ko­ros­tan ai­na tur­val­li­suus­nä­kö­kul­mia: tie­dä mis­sä kul­jet, ker­ro tut­ta­vil­le­si reit­ti­suun­ni­tel­ma­si, ota mu­kaan mie­luum­min lii­kaa kuin lii­an vä­hän va­rus­tei­ta, tun­ne omat ra­ja­si.

Sil­ti olen it­se­kin op­pi­nut mon­ta asi­aa ereh­dyk­sen kaut­ta. En­sim­mäi­sen yk­sin­va­el­luk­se­ni tein ai­koi­naan Het­ta–Pal­las-rei­til­lä. Se oli ke­sä­kuun al­ku­puol­ta. Ap­piuk­ko heit­ti mi­nut Het­taan ja kat­soi huo­les­tu­nee­na al­ta kul­main, kun nos­tin rin­kan ja koi­ran ve­nee­seen. Ei­kä syyt­tä. Reis­sun en­sim­mäi­se­nä il­ta­na opin, et­tei ke­sä­ma­kuu­pus­si rii­tä La­pin ke­säs­sä. Un­tu­va­tak­ki­kin oli­si ol­lut kova sana. Val­voin telt­ta­yön pa­lel­len, mut­ta sin­nil­lä men­tiin. Ret­ken toi­se­na päi­vä­nä sää muut­tui hel­tei­sek­si. Huo­leh­din koi­ran juo­mi­ses­ta mut­ta unoh­din it­se­ni. Su­as­tun­tu­rin kyl­jes­sä is­ki au­rin­gon­pis­tos, jon­ka ta­ju­sin lii­an myö­hään. Ei ol­lut muu­ta vaih­to­eh­toa kuin kis­koa Bu­ra­naa naa­ma­riin, pu­kea kaik­ki vaat­teet yl­le ja maa­ta tä­ris­ten ma­ta­lan käp­py­rä­män­nyn kyl­jes­sä. Kuu­lin pu­het­ta ja ää­niä mut­ta tie­sin, et­tä olin yk­sin – koi­ra oli­si re­a­goi­nut tu­li­joi­hin. Lop­pu­mat­kas­ta jäim­me vie­lä uk­kos­rin­ta­man al­le avo­tun­tu­ris­sa.

Moni kom­pas­tus­ki­vi oli­si väl­tet­ty, jos oli­sin tien­nyt tuol­loin ret­kei­lys­tä kai­ken sen, mitä tie­dän nyt. Ja sil­ti tänä päi­vä­nä­kin eteen voi tul­la ti­lan­ne, jota en mi­ten­kään osai­si en­na­koi­da.

Täs­sä leh­des­sä Yl­läs Ski Re­sort Äkäs­lom­po­lon rin­ne­toi­men­joh­ta­ja ja Yl­läs ski pat­ro­lin lu­mi­vyö­ry­a­si­an­tun­ti­ja Tuo­mo Pouk­ka­nen ker­too, mitä jo­kai­sen tal­vi­ret­kei­li­jän pi­täi­si ot­taa huo­mi­oon, kun läh­tee luon­non­va­rai­sil­le tun­tu­reil­le. Juu­ri nyt lu­mi­vyö­ry­ris­ki on kor­kea. Tä­män tal­ven ai­ka­na vyö­ry­jä kan­sal­lis­puis­ton alu­eel­la on ta­pah­tu­nut jo 17. Lu­mi­vyö­ry­ris­ki ei kos­ke vain va­paa­las­ki­joi­ta vaan kaik­kia tun­tu­ris­sa liik­ku­via.

Pouk­ka­sen haas­tat­te­lu löy­tyy si­vuil­ta 12–13. Suo­sit­te­len lu­ke­maan sen huo­lel­la.

Kaivoshanke – kuka tuntee ja kenet?

Ko­la­rin kun­nan­ta­lon val­tuus­to­sa­lis­sa esi­tel­tiin 10. tam­mi­kuu­ta Han­nu­kai­nen Mi­nin­gin teet­tä­män ky­se­ly­tut­ki­muk­sen tu­lok­sia. Ky­se­lyl­lä kai­vo­syh­tiö ha­lu­si sel­vit­tää, kuin­ka ko­la­ri­lai­set suh­tau­tu­vat kai­vos­toi­min­taan. Vas­taa­va ky­se­ly to­teu­tet­tiin vii­mek­si kol­me vuot­ta sit­ten. Tu­lok­set oli­vat nyt mel­ko sa­man­suun­tai­set kuin ai­em­min: tun­tu­ri­ky­lis­sä vas­tus­te­taan, muu­al­la kan­na­te­taan.

Han­nu­kai­nen Mi­nin­gin han­ke­joh­ta­ja Jaa­na Koi­vu­maa nos­ti yh­ti­ön tie­dot­tees­sa yh­dek­si ky­se­lyn suu­rim­mis­ta yl­lä­tyk­sis­tä sen, et­tei Äkäs­lom­po­los­sa tun­net­tu hank­keen ko­ti­mai­suut­ta yh­tä hy­vin kuin muil­la alu­eil­la. Äkäs­lom­po­los­sa puo­les­taan on yl­lä­tyt­ty sii­tä, et­tei pai­kal­li­suut­taan ko­ros­ta­va kai­vo­syh­tiö tun­ne tä­kä­läis­ten ko­la­ri­lai­suut­ta: Äkäs­lom­po­lon ky­läyh­dis­tys epäi­li, et­tei ky­se­lyä ole toi­mi­tet­tu niil­le ko­la­ri­lai­sil­le, jot­ka ovat kir­joil­la kun­nas­sa mut­ta asu­vat va­ki­tui­ses­ti va­paa-aja­na­sun­nois­sa. Tä­hän asi­aan ei saa­tu sel­vää vas­taus­ta kai­vos­ti­lai­suu­des­sa.

Tie­dus­te­lin otan­nas­ta vie­lä jäl­ki­kä­teen ky­se­lyn to­teut­ta­neel­ta EP­SI Ra­tin­gil­ta. Siel­tä ker­rot­tiin, et­tä koh­de­ryh­män ra­jaus tuli Han­nu­kai­nen Mi­nin­gil­ta ja et­tä asi­aa pi­täi­si tie­dus­tel­la kai­vo­syh­ti­ös­tä. ”Han­nu­kai­nen Mi­nin­gin väki tun­tee Ko­la­rin kun­nan ja asuk­kaat mei­tä pa­rem­min”, kuu­lui EP­SI Ra­tin­gin vas­taus. Ja niin­hän sen pi­täi­si ol­la­kin. Tä­män jäl­keen Koi­vu­maa vas­ta­si, et­tä myös va­paa-aja­na­sun­nois­sa asu­vat kun­ta­lai­set ovat mu­ka­na ky­se­lys­sä. Pie­nen sa­la­po­lii­si­työn jäl­keen sel­vi­si kui­ten­kin, et­tä näin ei ol­lut. Poi­min­nan teh­nyt Dun & Bradst­reet vah­vis­ti, et­tä otan­nas­sa ovat vain ne, joil­la on osoi­te­tie­to va­ki­tui­sen osoit­teen ken­täs­sä. Va­paa-aja­na­sun­nois­sa asu­vil­la ky­sei­nen kent­tä on tyh­jä, mut­ta hei­dän­kin osoit­teet oli­si­vat ol­leet saa­ta­vis­sa, jos mu­kaan oli­si va­lit­tu pos­ti­o­soi­te­kent­tä. Otan­nan te­ki­jä ei tätä tie­ten­kään voi­nut tie­tää il­man oh­jei­ta.

Par­hail­laan uu­dis­te­taan ko­ti­kun­ta­la­kia. Moni odot­taa­kin, et­tä la­kia muu­tet­tai­siin si­ten, et­tä va­paa-aja­na­sun­nois­sa asu­vat oli­si­vat tasa-ar­voi­ses­sa ase­mas­sa mui­den kun­nas­sa kir­joil­la ole­vien kans­sa. Saat­taa siis ol­la, et­tä seu­raa­van ky­se­lyn ai­kaan, jos sel­lai­nen taas kol­men vuo­den pääs­tä teh­dään, myös lo­put ko­la­ri­lai­set saa­vat ää­nen­sä kuu­lu­viin.

Satu Ren­ko

Yl­läk­sel­lä 15.1.2023