Hyt­ty­set ovat osa Suo­men luon­toa: ne tar­jo­a­vat suu­ren mää­rän ruo­kaa muil­le hyön­tei­sil­le, hä­mä­hä­keil­le ja lin­nuil­le. Hyt­tys­ten tou­kat puo­les­taan ovat mo­nien mui­den ve­si­hyön­teis­ten ruo­kaa.

– Vaik­ka hyt­ty­sis­tä on hyö­tyä muil­le la­jeil­le, mi­kään eh­do­ton eli­neh­to hyt­ty­set ei­vät kui­ten­kaan ole. Hyt­ty­siä ra­vin­to­naan käyt­tä­vät muut la­jit kes­tä­vät hy­vin sen, et­tä hyt­tys­ten mää­räs­sä on voi­ma­kas­ta vaih­te­lua vuo­sit­tain, luon­non­suo­je­lun asi­an­tun­ti­ja, hyön­tei­siin eri­kois­tu­nut Samp­sa Malm­berg Met­sä­hal­li­tuk­sen Luon­to­pal­ve­luis­ta sa­noo.

Ih­mi­sen oma toi­min­ta on li­sän­nyt hyt­tys­ten mää­rää eri­tyi­ses­ti Ete­lä- ja Kes­ki-Suo­mes­sa.

– Mo­nin pai­koin meil­lä ei oli­si hyt­ty­siä niin pal­jon kuin mitä nii­tä nyt on, jos soi­ta ei oli­si laa­ja­mit­tai­ses­ti oji­tet­tu. Oji­tet­tu­jen soi­den suo-ojat ovat ni­mit­täin ihan­teel­li­nen li­sään­ty­mis­paik­ka hyt­ty­sil­le. Täl­lai­sil­la pai­koil­la ja nii­den lä­his­töl­lä on usein val­ta­via mää­riä hyt­ty­siä. Esi­mer­kik­si mo­nel­le voi tul­la yl­lä­tyk­se­nä, et­tä Po­rin Yy­te­rin hiek­ka­ran­nan ym­pä­ris­tös­sä on usein suu­ria mää­riä hyt­ty­siä – syy­nä on lä­his­tön oji­te­tut suot, Malm­berg ker­too.

Luon­non­ti­lai­sis­sa kei­das­sois­sa ei ole hyt­ty­siä yh­tä pal­jon kuin oji­tet­tu­jen soi­den lä­hel­lä. Hyt­ty­set ei­vät pys­ty li­sään­ty­mään pel­käs­sä kos­te­ah­kos­sa sam­ma­lees­sa, ei­vät­kä myös­kään sy­vis­sä suo­lam­mis­sa. Hyt­ty­sen tou­kat ja ko­te­lot vaa­ti­vat sei­so­vaa vet­tä, jos­sa ne voi­vat ui­da ja kuo­riu­tua.

Suojaa itsesi pukeutumalla

Kan­sal­lis­puis­to­jen ret­kei­ly­rei­teil­lä on tä­nä­kin ke­sä­nä näh­ty pa­ti­koi­jia kul­ke­mas­sa höy­rys­ty­vät hyön­teis­myr­kyt mu­ka­naan. Met­sä­hal­li­tus muis­tut­taa, et­tä höy­rys­ty­vien hyön­teis­myrk­ky­jen käyt­tö (val­mis­te­ni­miä Ther­ma­cell, Ry­o­bi) on kan­sal­lis­puis­to­jen ret­kei­ly­rei­teil­lä ja tau­ko­pai­koil­la kiel­let­ty.

Tur­val­li­suus- ja ke­mi­kaa­li­vi­ras­ton (Tu­kes) oh­jeis­tuk­sen mu­kaan höy­rys­ty­viä hyön­teis­myrk­ky­jä saa käyt­tää vain ra­ken­nus­ten vä­lit­tö­mäs­sä pi­ha­pii­ris­sä ku­ten kuis­teil­la ja te­ras­seil­la. Kan­sal­lis­puis­to­jen ja mui­den luon­to­koh­tei­den tau­ko­pai­kat ja laa­vut ovat ra­ken­tei­ta ei­vät ra­ken­nuk­sia, min­kä ta­kia käyt­tö on nii­den lä­hei­syy­des­sä kiel­let­tyä. Höy­rys­ty­vät hyön­teis­myr­kyt si­säl­tä­vät te­ho­ai­net­ta, joka on luo­ki­tel­tu erit­täin myr­kyl­li­sek­si ve­sie­li­öil­le.

– Käyt­tö­kiel­to suo­je­lu­a­lu­eil­la joh­tuu va­ro­vai­suus­pe­ri­aat­tees­ta – myrk­ky­jen vai­ku­tuk­sis­ta hyön­tei­siin ei ole vie­lä ko­vin pal­joa tut­ki­mus­tie­toa. Kiel­lol­la ei myös­kään ole tar­koi­tus suo­jel­la en­si­si­jai­ses­ti hyt­ty­siä, vaan en­nem­min­kin mui­ta hyön­tei­siä ja eli­öi­tä, Malm­berg sa­noo.

Kan­sal­lis­puis­tot ovat luon­non­suo­je­lu­a­lu­ei­ta, joi­den ta­voit­tee­na on tur­va­ta luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta.

– Oma vink­ki­ni suo­jau­tua hyt­ty­sil­tä on ko­ko­naan ihon peit­tä­vä vaa­te­tus ja hyt­tys­hat­tu. Näil­lä ei jou­du it­se­kään hen­git­tä­mään myrk­ky­jä. Pu­he­lin­ta ja mui­ta lait­tei­ta­kin pys­tyy käyt­tä­mään, kun leik­kaa työ­kä­si­neen sor­men­pää­hän pie­nen rei­än, jol­loin voi käyt­tää kos­ke­tus­näyt­töä rii­su­mat­ta hans­ko­ja, pal­jon luon­nos­sa liik­ku­va Malm­berg vink­kaa.