Ko­la­rin Yrit­tä­jät pal­kit­si lau­an­tai­na 26. lo­ka­kuu­ta Olok­sel­la Ka­ri­lan Na­vet­ta­gal­le­ri­an yrit­tä­jän Lea Kau­la­sen Ko­la­rin vuo­den yrit­tä­jä­nä ja lou­nas­kah­vi­la Just Stii­nan Stii­na-Kai­sa Räi­sä­sen vuo­den yk­si­ny­rit­tä­jä­nä.

Lea Kau­la­sel­la on ta­ka­naan jo 20 vuot­ta Na­vet­ta­gal­le­ri­an emän­tä­nä.

– Muu­tin Por­voos­ta tän­ne ko­ti­ti­lal­le­ni, kun se jäi au­ti­ok­si. Ka­ri­la on rin­ta­ma­mies­ti­la. Pi­han van­has­sa hir­si­na­ve­tas­sa pi­det­tiin ai­ka­naan leh­miä. Kun muu­tin tän­ne, na­vet­ta toi­mit­ti lä­hin­nä va­ras­ton vir­kaa.

Pari ke­sää Lea tyh­jen­si na­vet­taa ro­mus­ta ja sa­ha­jau­ho­e­ris­tees­tä.

– Ja sen pari vuot­ta ke­rä­sin roh­keut­ta to­teut­taa omaa ide­aa­ni. Pari vuot­ta myös kuun­te­lin ei niin roh­kai­se­via mie­li­pi­tei­tä. Kun hain yri­tys­lai­naa, mi­nul­le sa­not­tiin, et­tä ei täs­sä tule kos­kaan mi­kään kah­vi­la me­nes­ty­mään, Lea hy­mäh­tää.

– Mut­ta minä us­koin Ka­ri­laan. Alun pe­rin ha­lu­sin teh­dä na­ve­tas­ta it­sel­le­ni työ­ti­lan. Olin opis­kel­lut ke­ra­miik­kaa ja tai­de­kä­si­töi­tä. Työ­ti­lan yh­tey­teen suun­nit­te­lin pien­tä kah­vi­laa.

Ja al­kuun kah­vi­la oli­kin pie­ni.

– Pär­jä­sin täs­sä ai­van hy­vin yk­sik­se­ni, Lea ker­too.

– Mut­ta joka vuo­si toi­min­ta vain kas­voi. Ul­ko­maa­lai­set ryh­mät löy­si­vät meil­le. Puo­li­so­ni Juha [An­ti­kai­nen] tuli avuk­se­ni ja palk­ka­sim­me en­sim­mäi­sen työn­te­ki­jän. Vii­den kuu­kau­den si­jaan olim­me pian au­ki 7,5 kuu­kaut­ta vuo­des­ta. Ny­ky­ään kah­vi­la on kiin­ni vain tou­ko­kuun, lo­ka­kuun ja mar­ras­kuun. Jos tu­ris­ti­mää­rä näi­nä kuu­kau­si­na kas­vaa, vas­taam­me tie­ten­kin kas­vuun.

Seu­raa­vak­si Na­vet­ta­gal­le­ri­as­sa on edes­sä su­ku­pol­ven­vaih­dos.

– Me olem­me Ju­han kans­sa mo­lem­mat jo yli 60-vuo­ti­ai­ta. Tyt­tä­re­ni An­nuk­ka per­hei­neen suun­nit­te­lee muut­toa Äkäs­lom­po­loon, Lea pal­jas­taa.

Unelma toteutui, vaikka elämä on koetellut

Toi­sin kuin Lea, Stii­na-Kai­sa Räi­sä­nen on vas­ta yrit­tä­jä­tai­pa­leen­sa alus­sa. Stii­na-Kai­sa on pyö­rit­tä­nyt kun­nan vi­ras­to­ta­los­sa lou­nas­kah­vi­la Just Stii­naa puo­li­sen­tois­ta vuot­ta. Yrit­tä­jäk­si syn­nyin­seu­dul­leen hän pää­tyi use­am­man kou­lun, am­ma­tin ja kau­pun­gin kaut­ta.

– Olen ai­na tien­nyt, mitä yrit­tä­jyys on, ja ha­lun­nut ko­keil­la, min­kä­lais­ta on ol­la oman it­sen­sä her­ra. Elä­män­ti­lan­ne ei vain ole ai­kai­sem­min ol­lut so­pi­va.

Stiina-Kaisa Räisänen tarjoaa virastotalossa lounaskahvila Just Stiinassa perinteistä hyvää kotiruokaa.

Elä­mä on ko­e­tel­lut Stii­na-Kai­san al­ku­tai­val­ta yrit­tä­jä­nä. Yri­tys eh­ti ol­la toi­min­nas­ta vas­ta vii­ti­sen kuu­kaut­ta, kun tou­ko­kuus­sa 2023 edes­sä oli täy­si stop­pi: Stii­na-Kai­san 7-vuo­ti­aal­la lap­sel­la Sel­mal­la di­ag­no­soi­tiin leu­ke­mia.

– Olen ol­lut ai­na jär­kyt­tä­vä suun­nit­te­li­ja, mut­ta se lop­pui lap­sen sai­ras­tu­mi­seen. Se muut­ti elä­mä­nar­vo­ja. Nyt ele­tään päi­vä ker­ral­laan, Stii­na-Kai­sa sa­noo.

– Kun Sel­ma pää­si pois te­hol­ta ja ti­lan­ne ta­saan­tui, mie­tim­me puo­li­so­ni kans­sa, mitä me nyt teem­me, mi­ten jat­kam­me yri­tyk­sen kans­sa. Ari sit­ten sa­noi, et­tä hän voi jää­dä ko­tiin. Mi­nun ei tar­vin­nut luo­pua pit­kä­ai­kai­ses­ta haa­vees­ta­ni.

Lue mo­lem­pien upei­den yrit­tä­jien haas­tat­te­lut ko­ko­nai­suu­des­saan Kuuk­ke­lis­ta, joka il­mes­tyy per­jan­tai­na 8. mar­ras­kuu­ta.