− On­ko vesi puh­das­ta? huip­pu­kok­ki Gor­don Ram­say ky­syi ko­kies­saan tal­vi­verk­ko­ja Muo­ni­on Je­ris­jär­vel­lä.

− Jo vain, Jari Ros­si vas­ta­si ja hörp­pä­si ku­lauk­sen vet­tä suo­raan avan­nos­ta.

Tv-sar­jois­taan tun­net­tu, Mic­he­lin-ra­vin­to­loi­ta omis­ta­va Ram­say jäi äi­mis­ty­nee­nä kat­so­maan. Muo­ni­o­lai­nen ka­las­ta­ja Ros­si oli tääl­lä ko­to­naan, Ram­say ei.

Is­tum­me Ros­sin ko­das­sa Kei­mi­ö­nie­mes­sä Je­ris­jär­ven poh­jois­ran­nal­la. Tar­koi­tus on läh­teä nuo­tal­le, mut­ta tuu­li pu­hal­taa niin, et­tä on pa­ras­ta en­sin pu­hel­la ko­dan suo­jas­sa nuo­ti­on ää­rel­lä. Ros­si osoit­tau­tuu mai­ni­ok­si ta­ri­nan­ker­to­jak­si. Ram­say-ta­ri­nan li­säk­si kuu­len kes­kie­u­roop­pa­lai­sis­ta mat­kai­li­jois­ta, suo­ma­lai­sis­ta vir­ka­mie­his­tä ja pai­kal­li­sis­ta lei­ri­kou­lu­lai­sis­ta. Kuu­len mie­hen su­vus­ta, elä­mäs­tä ky­läs­sä ja ka­las­tuk­ses­ta Je­ris­jär­vel­lä. Jari Ros­si on toi­mi­nut op­paa­na yli 30 vuot­ta.

− Jo­kai­nen asi­a­kas on yh­tä tär­keä, Ros­si sa­noo.

− Et­tei ku­kaan nyt vain luu­le, et­tä ke­hus­ke­len, hän li­sää, kun käy il­mi, et­tä asi­ak­kai­na on vie­rail­lut myös ku­nin­kaal­li­sia.

Kaverin kanssa nuotalle

Ros­sin suku on ka­las­ta­nut Je­ris­jär­vel­lä pa­ri­sa­taa vuot­ta. Kan­tai­sä Ii­sak­ki Kal­lo Kal­lon ky­läs­tä saa­pui nie­mel­le vuon­na 1837 ja vaih­toi su­ku­ni­men­sä Kei­mi­ö­nie­mek­si uu­den asuin­paik­kan­sa mu­kaan. Kei­mi­ö­nie­mi oli Ros­sin äi­ti­kin, vuon­na 1967 syn­ty­nyt Ros­si sen si­jaan sai su­ku­ni­men­sä Kes­ki-Suo­mes­ta Muo­ni­oon muut­ta­neel­ta isäl­tään.

− Äi­di­näi­din suku on asu­nut tuos­sa lä­hel­lä Ku­tu­ni­vas­sa 1700-lu­vul­ta.

Serk­ku­ja ja pik­ku­serk­ku­ja löy­tyy eri puo­lil­ta Muo­ni­on suu­rin­ta jär­veä. Pi­tuut­ta Je­ris­jär­vel­lä on 12 ki­lo­met­riä, le­veyt­tä le­veim­mil­lään ne­li­sen ki­lo­met­riä. Kes­kel­lä jär­veä si­jait­see suu­ri saa­ri, Iso­saa­ri, jon­ka asu­kas Jou­ko Saa­ri on tär­keä kump­pa­ni Ros­sil­le ka­las­tus­hom­mis­sa.

− Jopi on kor­vaa­ma­ton ka­ve­ri. Hän on ai­na mu­ka­na, kun tu­lee ka­las­tu­sa­si­ak­kai­ta. Ei­hän nuo­tal­la edes pär­jäi­si yk­sin, vaan nuo­tan­ve­toon tar­vi­taan ai­na vä­hin­tään kak­si.

Ai­koi­naan nuot­tauk­seen tar­vit­tiin nel­jä: kak­si sou­ta­maan ja kak­si las­ke­maan nuot­ta. Sou­ta­jan eli puit­ti­on hom­ma oli mo­nes­ti nuo­ren po­jan ke­sä­työ, kun taas nuo­tan ve­tä­jäk­si, tau­ko­mie­hek­si, tar­vit­tiin vah­va ka­ve­ri.

− ”Tau­ko” ei täs­sä tar­koi­ta le­pää­mis­tä, vaan nuo­tan ve­to­köyt­tä kut­su­taan tau­ok­si, Ros­si sel­ven­tää.

Nuotan veto on raskasta. ”Aluksi tuntuu, että nuotta ei liiku yhtään, sillä se liikkuu vain muutamia senttejä”, Jari Rossi sanoo.

Sou­ta­jan si­jaan on ka­las­ta­jil­la ny­ky­ään käy­tös­sä moot­to­ri ve­neen pe­räs­sä. Nuot­ta las­ke­taan niin, et­tä kak­si ve­net­tä pa­kit­taa perä edel­lä kau­em­mak­si toi­sis­taan. Sa­mal­la ka­las­ta­jat mo­lem­mis­ta ve­neis­tä pu­dot­ta­vat nuo­tan ala­pau­laa ve­teen.

− Läh­de­tään ko­kei­le­maan, sit­ten näet! Ros­si ke­hot­taa vil­kais­tu­aan sekä ran­taan lyö­viä aal­to­ja et­tä sää­en­nus­tet­ta.

En­nus­teen mu­kaan Je­ris­jär­vel­lä tuu­lee vii­si met­riä se­kun­nis­sa, puus­kis­sa kym­me­nen. Tuu­li pu­hal­taa suo­raan ran­taan, mis­sä nuot­ta­ve­neet jo odot­ta­vat läh­tö­val­mii­na.

− Si­vut­tais­tuu­li on han­ka­lam­pi, nyt on­nis­tuu kyl­lä, Ros­si tuu­mii.

Su­vus­sa on ta­vat­tu läh­teä nuo­tal­le toi­si­naan ko­val­la­kin tuu­lel­la. Nuot­tauk­sen Ros­sil­le­kin opet­ta­nut Aat­tu-pap­pa to­kai­si mo­nes­ti, kun muut em­pi­vät:

− Ei tuon ver­ta­nen tuu­li ole en­nenk­hään hai­tan­nu.

Kysytty järvi

Hyp­pään Saa­ren ve­neen keu­laan. Mi­nun teh­tä­vä­ni on ir­rot­taa ly­hy­el­lä köy­den­pät­käl­lä toi­siin­sa kiin­ni­te­tyt ve­neet, kun nuo­tan­las­ku al­kaa. 6,5 met­riä pit­kät Yli­tor­ni­ol­la val­mis­te­tut Mård-ve­neet ovat ko­pi­oi­ta näil­lä seu­duil­la ai­koi­naan käy­te­tyis­tä pui­sis­ta jo­ki­ve­neis­tä.

Toimittajakin pääsi mukaan veneeseen ja nuottaushommiin.

Suun­taam­me 200−300 met­rin pää­hän ran­nas­ta, ir­ro­tan köy­den, ja ve­neet al­ka­vat loi­to­ta toi­sis­taan. 200 met­rin pi­tui­nen ja 5−6 met­riä kor­kea nuot­ta al­kaa vin­haa vauh­tia pu­do­ta jär­veen. Täl­lä 30 mil­lin sil­mä­koon nuo­tal­la ta­voi­tel­laan sii­ko­ja, ja saat­taa­pa mu­kaan ek­syä hau­ki­kin.

− Je­ris­jär­ves­sä on kaik­kia pe­rin­tei­siä val­ko­li­hai­sia ka­lo­ja, ku­ten sii­kaa, hau­kea ja muik­kua, am­ma­tik­seen ka­las­ta­va Saa­ri ker­too.

− Mut­ta vii­me vuo­si­na on tul­lut huo­nos­ti muik­kua, hän jat­kaa.

Je­ris­jär­vi on tun­net­tu vuo­si­sa­to­jen ajan hy­vis­tä ka­lan­saa­liis­taan. It­se nimi Je­ris juon­tuu saa­men kie­len sa­nas­ta ”jie­ris”, joka mer­kit­see ky­syt­tyä. Tän­ne tul­tiin ka­laan eten­kin syk­syi­sin.

− Kes­ki­ke­säl­lä täs­tä ei ver­koil­la saa­kaan ka­laa, sil­lä vesi on niin kir­kas­ta ja au­rin­ko pais­taa yö­tä päi­vää. Nuot­ta toi­mii sil­loin­kin, mie­het ker­to­vat.

Olem­me saa­pu­neet ran­taan, ank­ku­roi­neet ve­neet, ja nyt ke­laam­me tau­ko­köyt­tä ke­lan ym­pä­ril­le. Tä­nään ko­e­taan vain yk­si apa­ja.

− Aat­tu-pa­pan ai­kaan ei kos­kaan ko­et­tu vain yh­tä. Jos ka­laa tuli huo­nos­ti, kan­nat­ti kat­soa, mi­ten muis­ta apa­jis­ta sai­si, ja jos taas ka­laa tuli hy­vin, kan­nat­ti kat­soa, jos muis­ta­kin tu­li­si hy­vin! Ros­si nau­raa.

− Je­ris­jär­vel­lä on yli sata tun­net­tua apa­jaa. Tämä täs­sä on Juo­lu­äm­min apa­ja. Juo­lu­äm­mi on maa­hi­nen, jon­ka ker­rot­tiin asu­van täs­sä nie­mes­sä. Nie­men ym­pä­ril­lä lei­jai­li usein us­vaa, mitä ka­las­ta­jat en­nen van­haan pi­ti­vät Juo­lu­äm­min asu­muk­ses­ta nou­se­va­na sa­vu­na. Tän­ne ei ai­na toh­dit­tu ka­lal­le Juo­lu­äm­min pe­los­sa, hän ker­too.

Osallistavaa ohjelmaa

Mie­het ve­tä­vät nuot­taa koh­ti ran­taa.

− Kuin­ka mon­ta sii­kaa tu­lee? Ros­si ky­syy.

Minä veik­kaan seit­se­mää, sa­moin Saa­ri. Ros­si it­se en­nus­taa kah­ta­tois­ta. Kun nuot­ta saa­daan ran­ta­ve­teen, vesi ku­hi­see. Ai­na­kin kak­si­kym­men­tä! Maik­ku-kis­sa on tul­lut seu­raa­maan tou­hua ja pus­kee tar­mok­kaas­ti jal­ko­jam­me. Pian myös Rie­su-koi­ra pyy­häl­tää pai­kal­le.

Jo en­nak­koon so­vim­me, et­tä jos sii­kaa tu­li­si, ne sa­vus­tet­tai­siin. Siir­rym­me per­kaus­pöy­dän ää­reen, jos­sa Saa­ri opas­taa toi­mit­ta­jaa oi­ke­aop­pi­seen per­kauk­seen: Suo­mut pois, ki­duk­sis­ta kiin­ni, vat­sa au­ki ja suo­let pi­hal­le. Pää saa jää­dä mu­kaan.

Kesän ensimmäisen nuottauksen saalis oli 25 siikaa ja pari haukea. Jouko Saari ja Jari Rossi perkaavat kaloja savustusta varten. Osa kaloista viedään sukulaisille: – Kalaonni säilyy, kun itse ei pidä kaikkea, Rossi sanoo.

Itse pyydetty, perattu ja valmistettu kala kun tietysti maistuu paremmalta kuin kalatiskiltä ostettu.

Myös kak­si­kon ka­las­tu­sa­si­ak­kaat saa­vat ha­lu­tes­saan pe­ra­ta saa­liin­sa. It­se pyy­det­ty, pe­rat­tu ja val­mis­tet­tu kala kun tie­tys­ti mais­tuu pa­rem­mal­ta kuin ka­la­tis­kil­tä os­tet­tu.

− Tämä on osal­lis­ta­vaa oh­jel­maa, Ros­si ker­too.

Val­ta­o­sa asi­ak­kais­ta on ul­ko­maa­lai­sia, mut­ta eten­kin ke­säl­lä myös suo­ma­lai­set ky­sy­vät ka­las­tu­sop­paan pal­ve­lu­ja.

− Enem­män­kin sai­si ke­säi­sin ja syk­syi­sin ol­la asi­ak­kai­ta, mut­ta toi­saal­ta sil­loin mi­nul­la on ai­kaa hen­gäh­tää. Jou­lu­kuun alus­ta on taas kii­ret­tä, kun sha­maa­ni­kei­kat al­ka­vat.

Jari Ros­sin sha­maa­ni­hah­mo on ky­syt­ty oh­jel­ma­nu­me­ro. Osa asi­ak­kais­ta saa­puu hä­nen luok­seen Kei­mi­ö­nie­meen, osan luo hän taas me­nee it­se, ai­na Ro­va­nie­mel­tä Kil­pis­jär­vel­le ulot­tu­val­la alu­eel­la. On­pa hä­net ker­ran len­nä­tet­ty sha­maa­ni­na myös Los An­ge­le­siin Yh­dys­val­toi­hin, kun Fin­nair ava­si Hel­sin­ki−Los An­ge­les -rei­tin.

Viimeiset mohikaanit

Muo­ni­os­sa Ros­si on asu­nut suu­rim­man osan elä­mäs­tään. Hän syn­tyi ny­kyi­sen ko­tin­sa naa­pu­ris­sa ja asui kou­lui­käi­sek­si as­ti eri puo­lil­la pi­tä­jää. Per­he kui­ten­kin muut­ti Kes­ki-Suo­meen Ros­sin aloit­ta­es­sa kou­lun.

− Ai­na kai­pa­sin ta­kai­sin. Vie­tin tääl­lä mum­mo­las­sa ja eno­jen luo­na kaik­ki jou­lu-, tal­vi- ja ke­sä­lo­mat.

Vuon­na 1989 Ros­si muut­ti ta­kai­sin poh­joi­seen ja kävi kol­men kuu­kau­den mit­tai­sen erä­kou­lun Kit­ti­läs­sä. Hän jäi töi­hin Muo­ni­oon.

− Aluk­si olin ho­tel­li Je­rik­sel­lä hiih­to- ja rus­ka­op­paa­na, sit­ten ve­din Har­ri­ni­vas­sa lei­ri­kou­lu­ja ja toi­min sa­fa­ri­op­paa­na ul­ko­maa­lai­sil­le. Pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten loin omat oh­jel­ma­pal­ve­lu­tuot­tee­ni, hän ker­too.

Opas­hom­mien li­säk­si Ros­si kou­lut­taa Muo­ni­on erä­kou­lu­lai­sia eli Lap­pi­as­sa luon­to­a­laa opis­ke­le­via sekä Lap­pi­an ka­la­ta­lou­sa­lan opis­ke­li­joi­ta pe­rin­ne­ka­las­tuk­sen sa­loi­hin. Toi­vee­na on, et­tä nuot­taus ka­las­tus­ta­pa­na säi­lyi­si.

− En­nen van­haan kai­kil­la lä­hi­jär­vil­lä nuo­tat­tiin, mut­ta se al­kaa ol­la ka­to­a­vaa kan­san­pe­rin­net­tä. Myös tal­vi­verk­ko­ja pi­tä­vät enää vain har­vat. Me Jo­pin kans­sa pi­däm­me pe­rin­net­tä yl­lä, se on mie­les­tä­ni tär­ke­ää, hän poh­tii.

Pe­ra­tut sii­at ovat pöt­kö­tel­leet kym­me­ni­sen mi­nuut­tia suo­las­sa, ja Ros­si nos­te­lee nii­tä sa­vus­tus­pönt­töön. Pönt­tö nos­tet­tai­siin avo­tu­len pääl­le.

Koh­ta hän kah­mai­see kan­nul­li­sen Je­ris­jär­ven kir­kas­ta vet­tä suo­raan jär­ves­tä ja aset­taa sen niin ikään nuo­ti­on yl­le. Tä­nään syö­täi­siin sa­vu­sii­kaa ja juo­tai­siin no­ki­pan­nu­kah­via.

---------------------------------

KEIMIÖNIEMEN KALAPIRTIT NAAPURISSA

Muu­ta­man sa­dan met­rin pääs­sä Ros­sin ti­lal­ta si­jait­see kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­nen näh­tä­vyys, Kei­mi­ö­nie­men ka­la­pir­tit. Ta­ri­nan­ker­to­ja Ros­si is­tah­taa kala-ai­tan kuis­til­le ja al­kaa ker­toa:

Tääl­tä on löy­det­ty merk­ke­jä ki­vi­kau­ti­ses­ta asu­tuk­ses­ta. 1500-lu­vun lo­pul­la pirk­ka­lai­set Tor­ni­on seu­dul­la kuu­li­vat täs­tä ka­lai­ses­ta jär­ves­tä ja läh­ti­vät Väy­lää pit­kin ylä­vir­taan. Vou­ti käs­ki pyy­tä­mään val­kois­ta, vä­hä­ras­vais­ta ka­laa, jota voi­si myy­dä kau­em­mak­si­kin.

Pirk­ka­lai­set to­te­si­vat Kei­mi­ö­nie­men hy­väk­si pai­kak­si ja ra­ken­si­vat tän­ne sa­vu­pir­tit. Seu­raa­val­la vuo­si­sa­dal­la ve­nä­läi­set rat­su­jou­kot polt­ti­vat koko ky­län. Pirk­ka­lai­set ei­vät kui­ten­kaan an­ta­neet pe­rik­si vaan ra­ken­si­vat ky­län uu­del­leen. Täl­lä ker­taa pirt­tei­hin teh­tiin tu­li­si­ja sa­vu­pii­pul­la sekä ik­ku­nat.

Muo­ni­on kir­kon­ky­län koh­dal­le al­koi muo­dos­tua kylä, kun ka­laan tul­leet ei­vät enää pa­lan­neet­kaan ete­lään. Ny­kyi­sis­tä ka­la­pir­teis­tä osa on ol­lut sa­mo­jen muo­ni­o­lais­ten su­ku­jen omis­tuk­ses­sa 1700-lu­vul­ta läh­tien.

Nyt pirt­te­jä on 14 ja muu­ta­mat niis­tä ovat yhä ka­las­ta­jien käy­tös­sä. Ai­koi­naan pirt­te­jä käy­tet­tiin ak­tii­vi­ses­ti syk­syi­sin, kun il­lat pi­me­ni­vät ja vesi vii­le­ni. Tääl­lä ol­tiin jäi­den tu­loon saak­ka. Par­hai­ta apa­jia ei riit­tä­nyt kai­kil­le, ja sik­si ne ar­vot­tiin ja apa­ja­paik­kaa vaih­det­tiin päi­vit­täin. Ta­val­li­ses­ti Je­ris­jär­vi jää­tyy lo­ka­kuun vii­mei­sel­lä vii­kol­la. Sau­no­ja tääl­lä ei ole, sil­lä ka­las­ta­jil­la ei ol­lut ai­kaa sau­noa.

1970-lu­vul­la Mu­se­o­vi­ras­to suo­je­li pir­tit. Ne ovat elä­vää mu­se­oa­lu­et­ta, ja Mu­se­o­vi­ras­tol­ta täy­tyy ky­syä lupa kor­jauk­siin. 1980-lu­vul­la pir­tit va­lit­tiin yh­dek­si Suo­men seit­se­mäs­tä ih­mees­tä.

Alue tun­ne­taan mo­nel­la ni­mel­lä. Pirt­te­jä kut­su­taan myös Pirk­ka­lais­ten ka­la­ma­joik­si ja koko alu­et­ta Kent­tä­ran­nak­si. Ka­la­pir­tit ovat yk­si­tyi­so­mis­tuk­ses­sa, mut­ta pi­ha­pii­ris­sä voi vie­rail­la. Osoi­te on Kei­mi­ö­nie­men­tie 182.