Olem­me jo pa­ri­kym­men­tä vuot­ta omis­ta­nut mö­kin Yl­läk­sel­lä ja tyk­kääm­me va­el­taa pit­kin tun­tu­rei­ta. Vii­me vuo­si­na meno on vaan äi­ty­nyt ai­ka ra­juk­si, kun säh­kö­pyö­räil­jät aja­vat te­hot pääl­lä joka po­lul­la. Ei­kö näi­tä reit­te­jä voi­tai­si eriyt­tää en­nen kuin tu­lee suu­rem­pia va­hin­ko­ja?

Kul­kies­sa saa koko ajan kuu­los­tel­la, et­tä mis­tä päin joku tu­lee. Koi­ran kans­sa var­sin­kin saa ol­la va­ruil­laan. Pyö­rät kul­ke­vat niin lu­jaa, et­tei mei­naa al­ta eh­tiä pois, kun ol­laan jo pyö­rän kans­sa vas­tak­kain. Sii­nä sitä sit­ten nö­kö­te­tään rei­tin pie­les­sä odot­te­le­mas­sa, kos­ka vauh­ti­let­ka me­nee ohi. Ja taas het­ken ku­lut­tua sama hom­ma uu­del­leen...

On kiva, et­tä on uu­sia ke­sä­ak­ti­vi­teet­te­ja, mut­ta La­pin luon­toa ei sii­nä ku­kaan eh­di ihai­le­maan ei­kä vaa­li­maan. Pi­täi­si­kö hie­man top­puu­tel­la me­noa?

Mia Oja­nen

Hel­sin­ki