Ruusuja ja risuja

Täs­sä is­tun part­sil­la ja ajat­te­lin, et­tä jos tä­män kaut­ta sai­si hie­man vies­tiä Yl­läk­sen toi­mi­joil­le. En­sin ri­sut. Yl­läs­jär­ven puo­lel­la ei tah­to­nut löy­tyä ruo­ka­paik­kaa. Toki Ot­so ja Aa­ken­nusg­ril­li, mut­ta mo­lem­mat on ko­et­tu. Jo­tain uut­ta? Hy­vät ruu­at saim­me Rin­ne­ho­tel­lil­la vii­me vuon­na, mut­ta nyt se­kin oli kiin­ni. Mut­ta hen­gis­sä ol­laan.

Ja sit­ten plus­sat. Lat­va­ma­ja (cafe) ai­van huip­pu, kos­ka piti au­ki ja lät­ty­jä pii­sa­si. Mat­kan var­rel­la sel­ki­si, et­tei mo­ni­kaan tien­nyt au­ki­o­lois­ta. Suo­sit­te­lin mo­nil­le. Maas­to­pyö­rä­rei­tit oli­vat ai­van huip­pu­kun­nos­sa, ja vaih­to­eh­to­ja oli riit­tä­väs­ti: 270 ki­lo­met­riä kuu­des­sa päi­väs­sä. Hyvä, et­tä osa on jä­tet­ty noin luon­non­ti­laan, et­tei tu­ris­ti pää­se lii­an hel­pol­la – kai­kil­le jo­tain. Vie­lä plus­sa rei­tis­tä Au­rin­ko­tu­pa–Luo­su ja sii­tä Vel­hon Kota.

Näil­lä hy­vil­lä tun­nel­mil­la siir­ryn si­sä­ti­loi­hin ja sau­no­maan. Kai­kil­le hy­vää lop­pu­ke­sää!

Han­nu Port­ti­la